Kiljua juonut isäni makasi eräänä kesäisenä aamuna piha-aitan takana maantien varrella. Ei hän yksin siinä maannut, oli joku kylän miehistä sammuneena vierellä.

Lapselle humalainen on aina pelottava kokemus, niin isänikin, jonka humaläänet kuuluivat kantavasta äänestä johtuen matkojen päähän.

Sodan läpikäyneen miehen öykkäröintiin liittyi joskus käsittämättömiä piirteitä. Kauhukuvat koetusta lienevät sen ikäpolven rankin taakka, jotka sitten purkautuivat monin tavoin. Puolisot eivät yleensä säästyneet purkauksilta tai vaihtoehtoisesti "jörrikkämäiseltä" sulkeutuneisuudelta.

Tuohon aikaan ei tunnettu kriisiapua, jokaisen tuli selvitä omillaan.