Maattoman mökkiläislapsen elämä oli askeettista. Kaikesta oli ajoittain pulaa. Polttopuut olivat yksi sellainen asia. Kun ei ollut vara ostaa puita laskettiin sen varaan, että talollisten metsätöiden jälkeen puiden kuorinnasta syntyneitä parkkeja riitti kesäajaksi hellan lämmitykseen. Niitä sitten hilattiin sylitolkulla tupaan, jotta saatiin äidille ruoantekoa varten pesäntäytettä. Eräätkin ruokahetket ovat syntyneet jätepuita hyödyntäen.

Yksi tehtävistä oli, kun omaa maata ei ollut, kuljettaa kaksi lehmänkantturaa, lainamaalle syömään. Tuohon aikaan tapana oli kuljettaa karja talosta kuin talosta päiväksi niityille tai kedoille ja illalla takaisin navetalle iltalypsyä varten. Ohitsemme kulki päivittäin lehmälaumat ja pikkuveljelleni siitä koitui kerran harmiakin hänen huudellessaan Sanni -nimiselle tytölle sannisonni sannisonni-hokemaa. Tytön pahoitettua mielensä, kantautui haukut äidin korviin ja siitä sitten asianmukaiset tukkapöllyt.

Muistan kerran olleeni paimenessa veljeni kanssa ja kun kelloa ei ollut, ajan arviointi oli vaikeaa. Kuuden tunnin viettäminen lehmiä vahdaten ei onnistunut vaan palasimme jo kohta puolenpäivän jälkeen takaisin. Toisen kerran lehmien paimennus epäonnistui Vaikonpään tilan (Toivola) uuden asukkaan rakennuksella tehtävän muurauksen kiinnostaessa paimentamista enemmän. Lehmät karkasivat Hautalan pihapiirin kukkapenkkiin surkein seurauksin. Piiskaa siitä palkkioksi tuli.