Paskamakki eli ulkovessa sijaitsi pottumaan laidassa likellä metsän reunaa. Tontti oli kapea, joten sinne ei ollut tuvasta montaa metriä. Ulkohuussi oli käytössä ympärivuoden. Kesäisin makin kupeessa röhki possu, joka syksyn tullen pantiin lihoiksi ja suolattiin tiinuun talven varalle. 

Pottuja viljeltiin muutama pitkä vako, joita sitten talven mittan pirtin tuvan alla olevasta kellarista keitettäväksi nostettiin. Puikulapottu oli kova sana. Kyläläisillä oli tapana keittää maitopottuja (perunoita, maitoa ja sipulia). Varsin usein Soukalla käydessä saimme maistaa tuota herkkua.

Äitini, joka on syntyään savolainen, oli tottunut monipuolisempaan ruoanlaittoon. Ennakkoluulottomasti meillä maitopottuja toki syötiin, totuteltiin paikalliseen pepuun (ohrajauhoja ja rasvaa) ja ohraleipäänkin, mutta kyllä itä-suomalaisuus näkyi ruokavaliossa. Ruisleipää, piirakoita ja ruispuuroa. Marjoja ja sieniäkin kerättiin. Marja-jauhosekoitukset olivat herkkua. Mustikkametsä, jonka läpi talvisin suksen päällä vesisaavia työnnettiin, alkoi heti pottumaan takaa. Kalakauppias kävi mökin edessä autolla kahdesti viikossa ja sieltä silakoita ostettiin pannulla paistettavaksi.

Vuoden 1957 kesällä muistan marjareissun äidin kanssa. Äiti neljän pienen lapsen kanssa metsässä, nuorin (1v) roikkui viltissä kahden puun välissä ja 4-. 6- ja 7-vuotiaat auttoivat marjoja poimien. Metsä oli reilun kilometrin päässä kylää halkovan ojan takana, Vaikonpään Jaskan mökiltä Korven suuntaan.