Ompelukone oli Ruotsin vuosina hankittu ja olikin väline jolla ommeltiin lasten alus- ja päällysvaatteet. Pari kertaa vuodessa äiti muun urakan ohella valmisti flanelliset alusasut neljälle ja myöhemmin viidelle lapselle. Kesäksi valmistui kevyemmät ja talveksi paksummasta materiaalista valmistetut asut.

Tweed-housut ja takki ovat jääneet alakoulun ajalta erityisesti mieleen. Kankaassa, jonka yleissävy oli harmahtava, oli erivärisiä pieniä pilkkuja. Sain sitten ihan kaupasta ostetun lipallisen lakin sen asun täydennykseksi. Eräässä harvoista kuvista seison veljeni ja kaverini Altin kanssa Takalon Mikon ja Selman pirtin päädyssä tuo asu ylläni, auringon häikäistessä silmiä. Kuvan ottajasta en tiedä, mutta saatoi olla Hilkka tai Leena. Perheen poika Tuomas oli eri ikäluokkaa ja jäi vieraammaksi. Hänellä oli isojen poikien joukossa kaverinsa, joita olivat naapureissa mm. Hautalan ja Kankaan ja Päretakalon pojat.

Alusasut kerran vuodessa olivat juhlaa. Vieläkin saatan tuntea uuden flanellin ihollani ja tuoksun.