Tulimme kylään Heinäveden kautta, asuttuamme sitä ennen vuoden ajan Ruotsissa. Isäni liikkui paikasta toiseen kuin mustalainen, työn perässä, oletan. Ruotsissa asuminen jätti merkin perheeseemme. Harvassa torpassa oli sellaista pöytää ja tuoleja kuin kodissamme, massiivista tummaksi lakattua puuta.

Äidin hattu oli muodikas. Se oli bees-värinen ja sitä koristi kullanvärinen neula. 50-luvun tyyliin hattu oli muodoltaan pyöreähkö ja siinä oli sievä hattumateriaalista valmistettu rusetti. Se neula oli kuin valtikka, kruununomaisine osineen, puolivinossa asennossa varsiosastaan hatun lävistäen ja kiinnikkeellä toisesta päätä ulos tullen.

Naisten pukeutumisessa oli muutenkin ylikorostettu nasisellisuus, vyötärö, kellohelmaiset hameet ja korkokengät. Vain harva tosin uskaltautui sellaisiin vanhoillisessa lestadiolaisessa ympäristössä. Kaverini Altin sisko Maire oli kerran tärkkäämässä alushametta meillä. Hänen äitinsä oli kuollut, joten äitini lienee siinä asiassa antanut apuaan.