50-luvulla kylän torppien pihapolut lakaistiin luudalla, joka oli varvuista kyhätty ja puuvarteen kiinnitetty. Kulkuväylät olivat kuin laskettelukourut, pehmeälinjainen ura sataneessa hangessa.

Alkeellisimmillaan polku poljettiin jaloin. Joskus se hiihdettiin ja latu-uraa käytettiin kulkuväylänä, kuten sitä, jota myöten hain vettä metsän takaisesta ojasta saavia suksella työntäen. Tuohon aikaan lapset osallistuivat arjen tekemisiin heti kun kynnelle kykenivät. Eikä sitä oltu torumassa eri tahojen toimesta kuten nykyään.

Työ opetti yhteiskuntaan ja ymmärtämään vastuun tekemisestä. Ei työtä tekemällä rikastu, mutta henkisesti sillä voittaa aina jopa lottovoiton toteutumattoman ilon ;-)