Pohjalaisen kylän elämässä jokaisella pyhäpäivällä, myös sunnuntailla, oli suuri merkitys. Kuusipäiväinen työviikko pyhitti lepopäivän. Maataloissa työtä piti toki tehdä joka päivä. Navettojen asukit eivät pyhiä tunne. Eivät tunne vieläkään.

Myöskin kekseliäisyys oli tarpeen, kun raha riitti siihen tarpeelliseen, ruokaan. Niinpä meillä ei uudenvuodentinoja osteltu, vaan sulatettiin kynttilää ja hulautettiin veteen.

Komiat varjokuvat niistä seinälle piirtyi ennustamaan alkaneen vuoden toivottua onnea.