Kylän keskustassa, ennen koulua oikealle kääntyvän tien varressa, sijaitsi lähdepohjainen kaivo. Se oli hätävara silloin kun oman kaivon vesi loppui. Ruokavesi haettiin ämpärein tai kannellisin kannuin sieltä. Muistan muutamia kertoja, jolloin se oli ainoa vesilähde likimain kaikille. Talolliset tulivat hevosilla ja muut kuka milläkin veden hakuun. Meillä ei ollut hevosta, joten hakuväline oli polkupyörä tai -kelkka. Edes vesikelkkaa ei mökkimme kalustoon kuulunut.