Äitini tapana on ollut kautta aikain pienen kasvimaan pito. Kaupungissa moiseen ei ole ollut myöhempinä vuosina mahdollisuutta.

Taluskylällä kasvimaa oli kotiovelta katsoen vasemmalla lauta-aitan edessä. Se ei ollut suurensuuri, mutta joka kesä siinä kasvoi muutama rivi porkkanaa ja punajuurta. Lisäksi oli tilaa kehäkukille ja muille siemenestä kasvatettaville kukkasille.

Eläkkeelle siirryttyä kasvimaa on tehtynä kesäpaikkan pihapiirissä. Se ei ole kooltaan juuri muuttunut, mutta olla pitää vaikka maapohja muutoin ei olekaan viljelykselle otollinen. Jotkut asiat kulkevat mukana läpi elämän.