Isoisäni Antti kuoli ollessani alaluokilla. Hän menehtyi alle 60 -vuotiaana maalikuun lopulla ja hautajaisia vietettiin Alavieskan Koissuolla koleana huhtikuisena päivänä.

Hautajaiset kokosivat yhteen sukua eri puolilta Suomen. Näin tuolloin sen ainoan kerran myös Paula-serkkuni, jonka kanssa lauloimme muistotilaisuudessa "Ystävä sä lapsien"-virttä. Kalajoen serkut Leo, Lasse ja Veijo olivat paikalla vanhempiensa Ellin ja Veikon kanssa. Alli ja Kaarina -tädit olivat tulleet Etelä-Suomesta saakka. Kuten myös Tarmo-setä, joka oli Jokelan tikkutehtaalla töissä. Pauli-setä sen sijaan tuli muistaakseni Nakkilasta. Niilo-sedän mukana olosta en ole varma.

Äidillä oli päässään Ruotsista ostettu bees-värinen huopahattu, jossa oli kaunis koristeneula. 50-luvulla hatut olivat muotia, tosin pohjanmaalla mustat huivit olivat naisten vakiovaruste. Hatut olivat hieman herraskaiset.

Isoisän hautapaikka oli suurten kuusten katveessa Saimi-isoäidin rinnalla. Samaan hautaan laitettiin myös pieni laatikko, jossa ilmeisesti keskosena syntynyt nimetön lapsi sai viimeisen sijansa. Katselimme kylmästä hytisten ja ihmeissämme pientä pahviaskia ja seurasimme siunausta, jonka suoritti kirkkoherra Kinnunen.