Kylän miesten oli aika jälleen tehdä päreitä. Katot vaativat paikkaamista ja huonoiksi menneiden päreiden vaihtoa. Eräs kylän taloista oli päällystetty kokonaan päreillä ja saanut ilmeisti nimensäkin sen mukaan. Päre-Takalo oli kahden perheen asuttama pohjalaistyylinen rakennus.

Tällä kertaa päreiden teosta olisi mökkiläisellekin iloa.

Naapurilla, Kankaan Yrjöllä, oli pärekone. Talossa oli myös mylly, jossa syksyin ja talvin jyvät muuttuivat jauhoiksi. Mirja, jolla oli valtaisa pään ympäri ulottuva lettikranssi, toimi myllärinä ja talon monitoiminaisena. Hän lienee ollut isännän sisko, jonka käsissä raisuinkin hevonen talttui.

Pärekoneen ääni kuului parin sadan metrin päästä. Miehet pinosivat raikkaan kirkaspintaisia päreitä pieniin nippuihin sitä mukaa, kun kone jyrsi kappaleita sydänpuun ympäriltä. Lopulta siitä muotoutui kolmion mallinen puu. Tällä kertaa mökkiläisen aarre.

Kesäällä hellassa oli poltettu risuja ja puiden kuorinnassa syntynyttä parkkia. Keko puhtoisia kolmion mallisia sydänpuita oli lahja ja helpotus arkeen.