Tyttärelle lohkottu torppa oli isoäitini koti vuoteen 1945. Hän menehtyi ennen syntymääni. Isoveli Johan, Jussi, peri tilan ja nuorempi veli Anreas, Antti, sai Tolpan maatilan asuttavakseen. Veljekset olivat persoonallisuuksia, jotka erotti elämän asenne ja myös nauru. Siinä missä totiseksi kuvailtava Jussi nauroi miehekkään phöhö-painotteisesti, veijariksikin kuvailtavan Tolpan Antin nauru ääntyi jehjeh-muotoon.

Jussi oli isäntätyyppi ja Antti torpparityyppi. Monenmoista muutakin lapsen mieleen henkilöistä jäi. Persoonia molemmat. Molemmilla oli myös toisistaan erottuvat puolisot. Jussilla palveleva ja ystävällinen ja syvästi uskonnollinen Elvi ja Antilla maallisempi ja sentraalisantramainen Hildansa. Hänestä muistan aktiivisen ympäristön seuraamisen ja erikoispiirteenä ukkosen pelon. Lapsena vierailin usein Tolpassa, ehkä siksi, että tytär Annikki oli samaa ikäluokkaa.

Myös Hautala oli mieluinen paikka erityisesti Elvin sydämellisen läsnäolon vuoksi. Juhani ja Tapani, isäni serkut, olivat useita vuosia vanhempia, joten he olivat esikuvia monessa asiassa. Muistan Juhanin opastaneen minua opintielläkin.