Toisena kouluvuotenakin pulpettikaverinani istui Mäntylän Heta. Hän oli ulkomuodoltaan tyttö, jollaisia nykyaikana, hampurilaiskulttuurin seurauksena on viljalti. Heta oli muodoiltaan pyöreä ja tyttöjen tavoin hyvä oppilas alaluokallaan. Itselleni koulunkäynti yrittämisestä huolimatta oli aluksi vaikeaa. Tahtotilani selvitä oli kuitenkin hyvä ja se näkyi myöhempien vuosien todistusten arvosanoissa.

Heta järjesti yllätyksen laskukokeen aikana. En oikein ollut jyvällä laskemisesta ja kurkistin vierellä olevan Hetan vastaamista. En ehtinyt havaita mitään, kun naapurista lävähti äänetön sivallus korvalleni. Varhain tuo naisen luonto piti kokea. Se oli elämäni ensimmäinen korvapuusti (kynsillä).