Koulun alaluokalla saimme yllättäen koko luokalle jälki-istunnon. Istunnon dramatiikkaa lisäsi opettajan tapa sammuttaa suurin osa luokan valoista ja valvoa istuntoa kynttilällä valaistun työpöytänsä takaa. Lapsenmieleeni jäi ihmettelyäkin. Miksi jotkut pääsivät aikaisemmin kotiin kuin toiset. Varsin usein kouluvuosien aikana joutui havaitsemaan, varsinkin kolmannelta luokalta eteenpäin, kauppiaan tyttären kuuluvan erityiskohtelua saavien joukkoon. Asioille lienee luonnolliset syynsä. Tuohon aikaan arvoasteikko perustui usein vanhempien yhteiskunnalliseen asemaan.

Jälki-istuntokokemus oli hyvin opettava, sillä erilaiset tarpeet alkoivat nousta rangaistuksen saaneiden huulilta. Oli vessahätää ja jano ja huoli vanhempien kommenteista.