Naapurissa asuva Altti oli jäänyt äidistään orvoksi. Isä oli kuorma-autollaan milloin missäkin ajossa ja kerran sitten hän sitten pyysi minua yöksi heille. Siitä sovittiin äitini kanssa, joka savolais-karjalaiseen tapaan ajatteli heti ateriointia ja silpasi mukaamme vastaleipomaansa lanttukukkoa. Sitä sitten voisi lämmittää.

Muistan kamarissa olleen kamiinan, jonka yläosassa oli keittotaso. Pienet huoneet, kuten siihen aikaan oli. Lämmityksen kannalta järkevää. Tosin mökkien rakenteet olivat sitä mitä olivat.

Illan tunteina sitten lämmitimme lanttukukkoa. Kumpikaan ei siitä oikeen perustanut. Emme malttaneet lämmittää sitä tarpeeksi ja kylmälanttu sekä makua antava läski ei kylmänä ole parhainta syötävää. Siispä parin suupalan jälkeen eväs jäi syömättä.