Äitini, piskuisesta mitastaan huolimatta, on sitkeä "sissi". Viisi lasta ja yksin arjessa, kuten niin usein mökkiläisten akat siihen aikaan kantturoineen ja kaikkine töineen. Isä kiersi pitkin maata milloin missäkin metsätyömaillaan.

Pyykit pestiin käsin pyykkilautaa vasten hangaten ja valkopyykit padassa keittäen. Lehmät lypsettiin ja syötettiin aamuin illoin. Oli kesä tai talvi.

Puuhellat olivat pirttien vakiovaruste. Oli talvi ja muistikuvani mukaan puuvajassa klapit vajuneet likelle nollarajaa. Neuvottomuudelle ei ollut sijaa, jos pirtin halusi pitää lapsikatraalle lämpimänä ja valmistaa aterian, leipoa leivät ja pullat. Ostoleipääkin tuohon aikaan sai, mutta se oli harvinaista vähätuloisten kodeissa. Niinpä äitini keksi järjestää puutalkoot talollisille ja pian pihaan kaartoivat hevoset kuormineen. Sitä en muista, saatiinko puut lahjoituksena, niin kuitenkin oletan.