50-luvulla pidettiin kinkereitä, joilla kuultiin raamatun tekstiä ja kuulusteltiin Katekismusta. Tapana oli, muistikuvani mukaan, että lapset tuolipaikkojen puuttuessa istuivat lattialla ja jopa pöydän alla, josta kerran itseni tavoitin. Kinkerit olivat talosta taloon kiertävä tapahtuma, kuten myös tupaillat, joita niitäkin vietettiin.

Kotonani tupailta perustui poliittisesti sitoutuneiden tapaamiseen. 50-luvulla maalaisliittona tunnettu puolue oli kylällä suosituin ja isäni punikkitausta aiheutti pilkkahuutoja lasten suuntaan. Yhtä kaikki tupaillassa oli arpajaiset, joissa koreili pääpalkintona äidin voikreemipintainen täytekakku.

Politiikka ei ollut lasten syytä, mutta kuten yleensä ihmiset ovat julmia omissa mielipiteissään. Vanhempien leima siirrettiin heikompaan, usein puolustuskyvyttömään.