Marttakerho järjesti Simolla kurssin, jossa valmisteltiin kesähäitä varten ruokalistaa. Keitoksia maisteltiin sitten ikimuistoisesti. Mitään niin hyvää en ikinä ollut saanut maistaa. Luumukiisseliä ja kermavaahtoa.

Kesähäissä sitte vihittiin kaksi talon tytärtä ja samainen herkku kuului hääpöytään.

Kun sitten hääpäivää seuraava viikko käynnistyi, saapui toinen nuorikoista käymään sulhonsa kanssa kotitalossa. Paluumatka kulki kotitorppani ohi. Näky sai minut pettymään.

Nuorikko oli muuttunut tavalliseksi navettavaatteissa kulkevaksi akaksi. Romantiikka oli kaukana mielikuvasta, joka sävytti edellistä viikonloppua. Nyt nainen istui traktorin takana työvaatteet päällä kuten maatöihin tai navettaan menossa oleva konsanaan.

Sitäkö arki on? Myöhemmin ymmärsin ettei kaikki mikä kiiltää, ole tavoittelemisen arvoista.