Oli taas se päivä viikosta, jolloin kirnuttiin voita. Separaattorin uumeniin oli kaadettu kermaisen maidon paras kermaisin osa. Separaattori toimi kampea kiertämällä, jolloin maito/kerma-aines joutui pyörivään liikkeeseen ja muuttui vähitellen voikokkareiksi, joita sitten työn lopuksi puukauhalla kauhottiin voi astiaan.

Vaan eipä vielä ollutkaan herkku valmis, se piti suolata, asettaa viileään voiastiaan "vetäytymään".

Kotona kirnuttu voi oli herkkua tuohon aikaan, 1950-luvun loppupuolella. Onhan se vieläkin sellaisille, jotka osaavat arvostaa aitoja makuja.

Kotonamme leivottiin itse myös pullapitkot, marjapiirakat, kakut ja muhkeat ruislimput, joista sitten hontelolla keittiöveitsellä, tai isä puukollaan, leikattiin siivuja. Päälle levitettiin voita.

Hapanleivän juuri säilytettiin puutiinussa, jonka muistan olleen punakylkinen ja kaksikorvainen saavi pienoiskoossa.