Lapsuuden joulut Taluksessa ovat muistorikkaita. Eivät runsauden vaan yksittäisten asioiden vuoksi. Räsyraitamatot pirtin lattialla harmaaksi maalatun kovalevyn päällä olivat kauniit. Kellariluukku hellan edessä oli ovi jännittävään maailmaan pottukellarissa, joka oli pienen pieni. Uuninpankolla, muurin ja hirsiseinän välissä oli kapea laihan pojan mentävä väylä, ahdas sekin, mutta kokeilla täytyi.

Sitten tuli se joulu. Yllätyksellinen ja ainoa joulu, jonka isä merkitsi itselleen tekemällä kaikille kolmelle vanhimmalle lapselle lelut. Kaupan appelsiinilaatikoista kekseliäästi väsätyt autot ja sisarelle nuken kätkyt olivat rakenteiltaan hennot, mutta ainutlaatuiset myös väritykseltään. Puupinta oli saanut värinsä kangasväreistä; vihreää ja punaista.

Eivät ne kauan lasten käsissä kestäneet, mutta muiston ne jättivät.