Alavieskaan kotoani oli matkaa vajaa kymmenen kilometriä. Lienen ollut kymmenvuotias, kun sain mielijohteen potkutella kirkolle. Kipusin urkuparvelle ja istuin kiltisti koko palveluksen ajan katsellen alttariseinällä olevaa kuvaa ja seinän valkoista pintaa rikkovaa halkeamaa. Nautin kirkon selkeästä valkoisuudesta ja korkeasta tilasta. Kummastelin urkurin soiton ja kirkkokansan laulun eriaikaisuutta.

Tuohon aikaan kirkkoherrana oli lestadiolainen pappi, joka oli vahvasta mielipiteestään tunnettu mies. Kotonammekin hän kävi kerran. Kun syntyneelle ltyttölapselle vanhemmat kaavailivat ruotsin kielistä nimeä, kirkkoherra käänsi  nimen  suomalaiseksi.