50-luvulla kotikylällä ovia ei varsinaisesti lukittu, vaikka toki ovissa oli paikka lukolle tai jo kielekkeellinen lukkokin. Kotini porstua oli kyhätty kolmen huoneen jonon keskimmäisen huoneen eteen. Väriltään se oli harmaa, maalaamatonta lautaa, kuten niin usein vähemmän varakkailla.

Kylille lähdettäessä, luuta pantiin ovelle merkiksi, ettei olla kotona. Jos oltiin pitempään poissa, ovi lukittiin. Vielä tuohon aikaan avaimilla oli kokoa, nyt Abloy-aikaan avaimet ovat sulavasti taskuun piilotettavia. Siksi kai tuohon aikaan niille etsittiin piilopaikka rakennuksen tuntumassa.

Kotimökin autioiduttua pois muuttomme jälkeen, se vähitellen rapistui ja lopulta purettiin. Kävin tontilla eräänä kesänä ja katselin autioita, rapistuneita huoneita ja lähtiessä otin avaimen mukaan. Nyt se on muistona lapsuuden kodista ja erään esinekollaasin osa.