Isäni eno Antti asui Talusperän Tolpassa. Hänen puolisonsa Hilda oli vaikuttava persoona. Aiemmin kerroin sentraalisantramaisuudesta. Lapsuuden kokemukseni hänestä ovat mielenkiintoa täynnä. Äitiini verraten hän oli puhelias ja kantaa ottava sekä myös utelias. Erään hauskan yksityiskohdan muistan kerran tuvassa istuessa.

Hilda katseli akkunasta talolle johtavalle tielle. Sille kääntyi tulemaan naisihminen ja Hilda päivittelemään jotta miksiköhän tuo taas tänne tuppaa. Se miten hän sätti sanoilla saapumassa olevaa tulijaa, hieman hämmensi alle 10-vuotiaan mieltä. Kun vierailija sitten astui tupaan koin yllätyksen. Ystävällisyys ja vieraanvarainen vastaanotto oli kuin irvikuva aiemmin kuulemalleni.

Tuo on jäänyt mieleeni erinomaisena opetuksena. Yhä tänään ylikohteliaat ylisanat saavat arvuuttelemaan niiden aitoutta. Kiitos Hilda!

Myöhemmin Hildalla todettiin rintasyöpä, joka sitten leikattiin. Siihen liittyy monia muistoja niistä ristiriitaisista tunteista, jotka nainen voi asiaan liittyen kokea. Osa identiteettiä joutuu koetteelle leikkausten seurauksena.